TU11 Latvian taekwondo-matoilla

Syyskuun vaihtuessa lokakuuksi kisailtiin Baltian sydämessä, Riiassa, taekwondon G1-kilpailut. Seinällä oli pitkä rivi eri maiden lippuja osoituksena ottelijaedustuksen kansainvälisyydestä. Taekwondourheilijat lähtivät tällä kertaa matkaan neljän urheilijan voimin. Lauantaille osuivat Plum Kopisto, Severi Sarala ja Jenna Partanen, Tuikku Holopaisen otellessa sunnuntaina.

Mr. Plum avasi pelin ottamalla kadettipoikien alle 49 kiloisten sarjassa Italian reilusti pidempää Alexander Oberhoferia vastaan. Plum viritti hienon taistelun, mutta isompi italialainen sai massaylivoimansa turvin tilanteessa hyvin mukana olleen Plumin huonoon tasapainoon ja pääsi sen turvin liian usein jatkamaan kakkospotkulla panssaripisteet voimalla Plumin suojauksen läpi. Lopputulos 3-17 kertoo lähinnä poikien kokoerosta, teknisesti ja taktisestikin ottelussa oltiin hyvin mukana. Tappiosta huolimatta Plumille kaulaan pronssimitali.

Seuraavana nipin napin painoluokkansa (63 – 68 kg) alarajan rikkonut Severi koki saman kohtalon selkeästi isompaa liettualaista, Valciukas Mantvydasta, vastaan. Severi kokosi itsensä hienosti alun voimaerosta aiheutuneesti pienestä “shokista” ja alkoi haastamaan kaveria toden teolla. Kahden erän jälkeen tilanne oli Liettualle 16-3. Viimeistä erää Severi lähti voittamaan ja saikin rakennettua ja hyödynnettyä muutaman hienon pistepaikan. Lopputulos 9-20 kertoi tässäkin otelussa lähinnä koko- ja voimaerosta.

Päivän kolmas ottelija, Jenna, otteli normaalissa -67 kg sarjassaan. Edeltävän viikon sairastellut Jenna oli hieman epävarma kunnostaan, mutta pystyi kuitenkin hyvään rutiinisuoritukseensa ensimmäisessä ottelussaan Valkovenäjän Yana Piletskayaa vastaan ja vei ottelun nimiinsä 19-7. Toiseen otteluun vastaan tuli sarjassa lopulta niukasti hopealle jäänyt, Suomessakin pitkään viihtynyt Karjalan tyttö, Ekaterina Derbeneva. Ottelu Katjan kanssa oli tilanteiden ja yleisvaikutelman osalta tasaisen näköinen, mutta Katjan erinomaisesti toiminut suojaus piti Jennan hyvätkin potkut pisteettöminä. Vastaavasti Jennan suojaus vuosi paikoitellen pahasti, joten näennäisesti tasaisen ottelun pisteet valuivat lohduttomasti Katjan sarakkeeseen. Taululle jääneet pisteet 1-12 kertovat karulla tavallaan suojauksen ja viimeistelyn merkityksen muuten tasaisessa ottelussa, vaikka valmentaja, Teemu Heino, ottikin alun ensimmäiset pistemenetykset osin omaan piikkiinsä. Valittu aloituskuvio ei tällä kertaa toiminut odotetulla tavalla.

Sunnuntaihin lähdettiin yhden taekwondourheilijan voimin. Tuikku matkusti Iiro Suorelan kiparoiman osasto Nurmijärven matkassa, koko pumpun mennessä samaa matkaa, mutta muun TU:n joukkueen palatessa Suomeen jo sununtai-iltapäivällä. Etukäteen oli jo viimekertaisen Puolan kokoemuksen perusteella sovittu Iiron myös koutsaavan Tuikkua, mutta päällekkäisten ottelujen myötä Teemu kuitenkin lopulta istui Tuikun penkillä, kun vastaan asettui sama valkovenäläinen, Vitaliya Lazuta, joka onnistui voittamaan Tuikun myös Puolassa. Kuten muillakin nuorillamme, myös Tuikulla oli näin vastassaan selkeästi itseään isompi ottelija. Tuikku taisteli hienosti, muttei kahdessa ensimmäisessä erässä onnistunut löytämään tapaa päästä riittävän lähelle. Moni tilanne oli kuin toisinto Plumin edeltävän päivän ottelusta. Kolmanteen erään Tuiku onnistui keventämään ykkösosumaansa, jotta pääsisi tekemään jatkotekniikaa hyvästä tasapainosta riittävän läheltä. Tämä poikikin yhden onnistuneen pää- ja yhden panssariosuman, sekä hyvän määrään vain huonolla tuurilla hyvittämättä jääneitä laadukkaita yrityksiä. Hyvän kolmannen erän jälkeen lopputulos kuitenkin Valkovenäjälle 13-5. Pienehkön sarjan johdosta Tuikun kaulaan tästä huolimatta pronssinen mitali.

Kokonaisuudessaan seuran suoritus oli koutsin silmiin tyydyttävä. Tilastoissa kaksi pronssia ja vain yksi otteluvoitto vaikuttaa alavireiseltä, mutta koska yksikään hävitty ottelu ei ollut kokonaisuudessaan huono. Jennan hävityssä ottelussa oli paljon hyviä elementtejä ja nuoriso-osaston tappiot tulivat kovan taistelun jälkeen selvästi kookkaampia vastustajia vastaan. Toki aineksia oli paljonkin parempaan, mutta minkään sortin katastrofi tämä ei missään nimessä ollut. Päät pystyyn ja treenien kautta kohti uusa kilpailuja!

Vielä loppuun tekee mieli mainitta hienosti toiminut seurayhteistyö Nurmijärven kanssa. Paitsi Tuikun matka- ja majoitusjärjestelyissä, oli yhdessä tekemisessä muutenkin paljon synergioita. Punnitukset, koutsaukset, liikkuminen ja ruokailujärjestelyt sujuivat paljon joustavammin yhdessä tehden kuin “meidän seura kulkee omia reittejään” -meiningillä. Iso kiitos siis paitsi omalle retkueelle (kilpailjoiden lisäksi Katri Sarala ja Sami Kopisto), myös Nurmijärven pumpulle ja Iirolle.