Kategoriat
Valmennusblogi

Huippu-urheilu ja urheiluseura

Olympiakarsintojen lähestyessä on syytä käydä keskustelua huippu-urheilun roolista niin yleisesti kuin lajissamme erityisesti. Pohdin tässä lyhyesti huippu-urheilun merkitystä seuratoiminnassa.

Urheilun eetos tiivistyy nähdäkseni hyvin olympialaisten tunnuslauseessa ”Citius, Altius, Fortius”. Se on jatkuvaa parempaan suoritukseen pyrkimistä. Yleiset inhimilliset arvot, lait ja säännöt rajaavat kuitenkin parhaaseen suoritukseen pyrkimisen keinoja ja samalla määrittelevät kehikon toiminnalle.

Aina parempaan pyrkimisen ja kehikoiden luomien rajoitusten ristipaineesta kumpuaa myös huippu-urheilulle tyypillinen innovatiivisuus. Kun säännöillä ohjataan suorituksia, urheilijat pyrkivät tekemään kaiken sääntöjen puitteissa menestysmahdollisuudet optimoidakseen. IAAF:n sääntönikkarit juoksevat kilpaa tossuvalmistajien kanssa, WT vaihtaa sääntöjä kuin paitaa ja sallittujen harjoitusmenetelmien suhteen tehdään jatkuvaa rajanvetoa mm. urheilulääketieteen alalla.

Pitämättä pitkiä palavereja, koostamatta komiteoita ja kirjoittamatta hienostuneita ohjelmia, on aika helppo nähdä, mitä urheilun eetos voi tarkoittaa seuratoiminnassa, joskin tämä vaikuttaa palaverien, komiteoiden ja ohjelmien määrästä päätellen kovin vaikealta asialta. Ymmärrykseni mukaan urheiluseuran pitää pyrkiä kaikilla tasoilla parempaan suoritukseen yleisinhimilliset arvot, lait sekä sovitut säännöt ohjenuorinaan.

Voisi kuvitella, että tässäpä helppo ja selkeä resepti urheiluseuralle. Mutta konsepti voi olla toimiva vasta, kun kaikki toimijat ymmärtävät toiminnan luonteen ja sitoutuvat yhteiseen ponnistukseen. Ja nyt ollaankin jo vaikeampien asioiden äärellä. Jatkuva parempaan pyrkiminen vaatii selkeää kuvaa itsestä ja omasta potentiaalista. Lisäksi kehittyminen vaatii jatkuvaa kriittistä itsearviointia ja rehellistä toiminnan perkaamista. Vaatimukset koskevat kaikkia tasoja yksilöstä organisaation osiin ja lopulta koko organisaatioon.

Urheilun ja huippu-urheilun erottaa toiminnan laadun tasolla keskeisesti korkean vaatimustason ulottaminen kaikkeen tekemiseen. Myös yksityiskohdissa pyritään maksimoimaan menestykselle suotuisia olosuhteita ja sivuseikoiltakin tuntuvat asiat perataan läpi hyödyn löytämiseksi. Hyvän ja huonon huippu-urheilun taas erottaa tärkeimpien asioiden löytäminen ja niihin keskittyminen. Pikkuasiatkin täytyy siis miettiä läpi, mutta pitää keskittyä keskeisiin tekijöihin. Niin huippu-urheilijan kuin seuratoiminnankin menestyksen kannalta tämä on tärkein asia. Helposti pyrittäessä parempaan, eksytään sivuseikkojen hetteikköön ja tuloksena on taas palavereja, komiteoita ja ohjelmia, eikä laadukasta ydintoimintaan keskittymistä.

Puhtaasti pelkästä menestyksen tavoittelusta lähtevät arvot ilman rajauksia johtaisivat nopeasti epäeettisiin ratkaisuihin. On tärkeää ymmärtää, ettei urheiluseura – kuten ei huippu-urheilijakaan – elä tyhjiössä erossa yhteiskunnasta. Vaikka ratkaisut voivat olla ulkopuolisen näkökulmasta jyrkkiä, niiden pitää silti kestää tiukka eettinen tarkastelu.

Myös aiemmin mainittua innovatiivisuutta tarvitaan. Samaa toistamalla ei oteta kehitysloikkia vaan taaperretaan ikuista suojuoksua ja hukataan sauvatkin hetteeseen.

Kun valitaan panostuksen painopisteitä, ratkotaan ongelmatilanteita tai vaikkapa kehitetään toimintatapoja, huomataan, ettei ”Citius, Altius, Fortius”, lait tai YK:n ihmisoikeuksien julistus anna suoria toimintaohjeita käytäntöön. Kuten kaikki arvopohjainen johtaminen, vaaditaan paljon ajatustyötä ja keskustelua oikeiden ratkaisujen löytämiseksi. Virheitäkin tulee, mutta pyrkimys kohti parempaa vaatii niiden korjaamista.

Huippu-urheilussa mitataan tulosta jatkuvasti. Kyse on ikuisesti jatkuvasta prosessista, jossa ei ole kuin pieniä hengähdystaukoja. Vaikka menestystä tulisikin, aina kulman takana odottavat uudet haasteet. Organisaation kannalta tässä on hyvää se, että laiskistumiselle ja liialle itsetyytyväisyydelle ei ole sijaa.

Urheilun johto- ja valmennustehtävissä toimiville huippu-urheilu antaa paitsi tarkoitusta, myös haastaa pyrkimään parhaaseensa. Jos urheilijat tekevät parhaansa, miksi muilta urheilun toimijoilta voisi tai voi vaatia vähemmän?


Taekwondourheilijoiden missio on:

Kasvattaa eettisesti kestävällä tavalla kansainvälisen tason huippu-urheilijoita ja urheilullista elämäntapaa toteuttavia ihmisiä sekä parantaa taekwondon tunnettavuutta ja asemaa lajina Suomessa.