Kategoriat
Valmennusblogi

Ajatuksia urheilun eetoksista

Taekwondosalillamme Konalassa harjoittelee suuri määrä nuoria urheilijoita, joiden edesottamuksia treeneissä ja kilpailuissa olen katsellut paitsi fyysisen tekemisen näkökulmasta, myös näiden nuorten ihmisten innostuksen, intohimon sekä voittoon ja tappioon suhtautumisen näkökulmasta. Oman seuran nuoria persoonia seuratessani on mieleeni aika ajoin noussut erilaisia epämuotoisia ja hieman jäsentymättömiä, mutta samaan teemaan kietoutuvia ajatuksia tämän urheilijan persoonan kehittymisen tai henkisen puolen – jos niin haluaa sanoa – ohjaamisesta. Asia ei ollut aktiivisesta mielessäni lähtiessäni eräänä iltana hiihtolenkille ja työntäessäni nappikuulokkeet korviini.

Tunnelmaan virittävän alkumusiikin jälkeen Jari Sarasvuo alkoi puhua minulle. Ensin lämmittelyksi pehmoisia joistain keväthippusista ja SAK:n mannasta, mutta Sarasvuon tarina lämpeni yhtä nopeasti kuin hiihtäjä Petikon vitosen alkunousuissa ja eteni itselleni merkitykselliseen aihepiiriin. 7.3.2016 Jari Sarasvuo puhui siis YLE Puheen ohjelmassaan [http://areena.yle.fi/1-3329073] urheilun eetoksesta. Tai oikeastaan eetoksista, joista hän kuvaili viisi arkkityyppiä.

Eetosmallit

  • Työn eetos
  • Menestyksen eetos
  • Virtuositeetin eetos
  • Hauskuuden eetos
  • Huolenpidon eetos

Nämä eivät toki olleet Sarasvuon omia ajatuskehitelmiä, eikä hän tietenkään näin väittänytkään. Katsoin lähteeksi kerrotun Kirsi Hämäläisen väitöskirjan [https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/18557] – Urheilija ja valmentaja urheilun maailmassa : eetokset, ihanteet ja kasvatus urheilijoiden tarinoissa” – esipuheen, jossa näitä käsitteitä hieman avataan. (Itse tutkimukseen on ehdottomasti tutustuttava myöhemmin paremmalla ajalla.) En tunnistanut itseäni täysin mistään ja tunnistin itseni kaikista. Kuten elämässä yleensäkään, eivät tosielämän ilmentymät tässäkään kohtaa liene tarkkoja kuvauksia teoreettisista ideoistaan, vaan yhdistelmiä ja muunnelmia puoliväkivalloin lokeroiduista teoriamalleistaan.

En aio tässä ruotia subjektiivista kokemustani mallien osuvuudesta omaan eetokseeni, tai päin vastoin. Enkä edes mahdollisuuksista nuorten urheilijoiden eetoksen ohjaamiseen tai muokkaamiseen, jätetään tälle jälkimmäiselle aiheelle oma kirjoitus myöhemmäksi. Nyt ajattelin kirjoittaa muutaman oman ajatuksen eetosmallin rakenteesta. En pääsääntöisesti ole mustavalkoisesti ajattelevaa tyyppiä, ja tässäkin kohtaa olen taipuvainen ajattelemaan, ettei mikään eetoksista ole absoluuttisesti paras, kirkkain ja tavoiteltavin malli. Sataprosenttisesti minkä tahansa eetoksen mukaan kulkeva urheilija törmännee näkymättömään seinään ennen koko potentiaalinsa ulosmittausta. Voisiko sen sijaan ajatella optimin olevan jonkinlainen koktail näitä arkkieetoksia, vaikkapa oheisenlainen eetospiirakka?

Optimaalinen eetosmalli, onko sellaista?

Millaisista palasista optimiurheilijan – jos sellaista nyt on olemassakaan – eetoksen sitten tulisi koostua, jos mikään valmiista malleista ei ole täysimääräisesti realisoituessaan täydellinen?

Työn eetokseen kuuluu ajatus työnteon ja kärsimyksen itseisarvosta. Menestyksellä ei ole merkitystä, jos sitä ei ole saavutettu tinkimättömällä ponnistelulla ja loputtomalla puurtamisella. Työn eetoksesta varmasti tarvitaan joitain osia. On päiviä, pidempiäkin jaksoja, joina harjoittelu ei tunnu mielekkäältä, tai ainakaan miellyttävältä ja hauskalta. Silloin ei ole pahitteeksi, jos työnteon eetos saa urheilijan vääntäytymään harjoituksiin, vaikka juuri sillä hetkellä ei tee mieli voittaa kilpailua tai näyttää kenellekään huikaisevia suorituksia. Kuitenkin puhtaana ilmentyessään työn eetos johtanee useammin sairastuvalle kuin palkintokorokkeelle. Pääkomponentiksi tästä ei siis ehkä ole?

Menestyksen eetos lienee kaikkein myrkyllisin täysimittaisesti elettynä. Tässä eetoksessa kaikki kumpuaa menestyksestä. Kaikki. Ihmisarvoa myöten. Jos vain voittamisella ja menestymisellä on merkitystä, on tällaisen ihmisen onnen hetket väistämättä turhan harvassa. Kokonaisuus jää onnettomaksi. Silti rippeitä tästäkin eetoksesta lienee mukana lähes kaikilla, jotka jonkinlaiseen kilpaurheiluun mukaan lähtevät. En ajattele näistä rippeistä suurta vaaraa olevan, kunhan ne eivät saa merkittävää jalansijaa ihmisen sisimmässä.

Virtuositeetin eetos on moraalisesti helppo ylevöittää ja nostaa jalustalle kannatettavimmaksi yksittäiseksi eetokseksi kilpaurheilun saralla. Kun ihmistä ajaa eteenpäin virtuositeetti, halu tehdä ylivertaisia suorituksia, ei urheilun keskiöön nouse harjoittelu eikä menestys, vaan suoritus. Tämä on lähtökohtana erinomainen. Tuolloin tällöin saattaa silti tämänkin eetoksen eteenpäin vievät voimat ehtyä, eikä pienistä avuista esimerkiksi puurtamisen tai menestymisen rintamilla ole haittaa.

Myös hauskuuden eetos kuulostaa lähtökohtaisesti kannatettavalta mallilta. Kun harjoittelu ja suorittaminen on hauskaa, seuraa siitä hyvin helposti määrällisesti ja laadullisesti tasokasta harjoittelua, joka taas johtaa menestykseen. Huipulla kilpailtaessa menestykseen tarvitaan hauskuuden lisäksi monesti viimeisen silauksen antava ikävältä tuntuva irvistysvaihe, joka ratkaisee lopulliset menestyjät. Jos hauskuuden eetoksen kaveriksi nousee hedonismi, eikä vaikkapa virtuositeetin tai menestyksen eetos, kääntyy voitto loppukirikamppailussa hyvin herkästi jollekulle muulle.

Huolenpidon eetos keskittyy yhteisöllisyyteen – toisistaan huolehtivassa ystäväpiirissä harjoittelemiseen ja kilpailemiseen. Tätä eetosta on eittämättä hyvä olla mukana myös yksilölajeissa, vaikka äkkipäätään ajatellen tämä varmastikin joukkuelajeissa korostuu. En parhaalla tahdollanikaan osaa nähdä vain ja ainoastaan tämän eetoksen ohjaamaa huippu-urheilijaa, vaikka lienee selvää, ettei reilu annos huolenpidon eetosta useinkaan pahitteeksi ole.

Eetospalikoiden suhteet ja vuorovaikutus

Urheilussa menestymisen vuokaavioon pitäisi mahduttaa järjetön määrä ytimessä ja taustalla vaikuttavua tekijöitä, mutta mitä näihin eetospalikoihin tulee, hahmottelin rakennetta seuraavasti. Kaiken pohjalla on harjoittelu (työn eetos), joka johtaa huikeaan suoritukseen (virtuositeetin eetos), joka johtaa menestykseen (menestyksen eetos). Tätä pinoa tukee sen laidoilta huolenpidon ja hauskuuden eetokset, jotka ikään kuin palauttavat pinon laidoilta putoamaan uhkaavan tekemisen takaisin menestykseen johtavaan pinomalliin. Tässä mallissa palikat voivat sitten olla eri kokoisia erilaisten persoonien mukaisesti.

Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu Teemu Heinon blogissa osoitteessa HOJOMI.ES keväällä 2016. Painava asia ei vanhene!

Kategoriat
Etusivu slider Yleinen

TU11 Latvian taekwondo-matoilla

Syyskuun vaihtuessa lokakuuksi kisailtiin Baltian sydämessä, Riiassa, taekwondon G1-kilpailut. Seinällä oli pitkä rivi eri maiden lippuja osoituksena ottelijaedustuksen kansainvälisyydestä. Taekwondourheilijat lähtivät tällä kertaa matkaan neljän urheilijan voimin. Lauantaille osuivat Plum Kopisto, Severi Sarala ja Jenna Partanen, Tuikku Holopaisen otellessa sunnuntaina.

Severi ja Plum lämmittelevät otteluihinsa

Mr. Plum avasi pelin ottamalla kadettipoikien alle 49 kiloisten sarjassa Italian reilusti pidempää Alexander Oberhoferia vastaan. Plum viritti hienon taistelun, mutta isompi italialainen sai massaylivoimansa turvin tilanteessa hyvin mukana olleen Plumin huonoon tasapainoon ja pääsi sen turvin liian usein jatkamaan kakkospotkulla panssaripisteet voimalla Plumin suojauksen läpi. Lopputulos 3-17 kertoo lähinnä poikien kokoerosta, teknisesti ja taktisestikin ottelussa oltiin hyvin mukana. Tappiosta huolimatta Plumille kaulaan pronssimitali.

Seuraavana nipin napin painoluokkansa (63 – 68 kg) alarajan rikkonut Severi koki saman kohtalon selkeästi isompaa liettualaista, Valciukas Mantvydasta, vastaan. Severi kokosi itsensä hienosti alun voimaerosta aiheutuneesti pienestä ”shokista” ja alkoi haastamaan kaveria toden teolla. Kahden erän jälkeen tilanne oli Liettualle 16-3. Viimeistä erää Severi lähti voittamaan ja saikin rakennettua ja hyödynnettyä muutaman hienon pistepaikan. Lopputulos 9-20 kertoi tässäkin otelussa lähinnä koko- ja voimaerosta.

Teemu Heino valmentaa Jenna Partasta Taekwondo:n Latvian Open G1-kilpailuissa

Päivän kolmas ottelija, Jenna, otteli normaalissa -67 kg sarjassaan. Edeltävän viikon sairastellut Jenna oli hieman epävarma kunnostaan, mutta pystyi kuitenkin hyvään rutiinisuoritukseensa ensimmäisessä ottelussaan Valkovenäjän Yana Piletskayaa vastaan ja vei ottelun nimiinsä 19-7. Toiseen otteluun vastaan tuli sarjassa lopulta niukasti hopealle jäänyt, Suomessakin pitkään viihtynyt Karjalan tyttö, Ekaterina Derbeneva. Ottelu Katjan kanssa oli tilanteiden ja yleisvaikutelman osalta tasaisen näköinen, mutta Katjan erinomaisesti toiminut suojaus piti Jennan hyvätkin potkut pisteettöminä. Vastaavasti Jennan suojaus vuosi paikoitellen pahasti, joten näennäisesti tasaisen ottelun pisteet valuivat lohduttomasti Katjan sarakkeeseen. Taululle jääneet pisteet 1-12 kertovat karulla tavallaan suojauksen ja viimeistelyn merkityksen muuten tasaisessa ottelussa, vaikka valmentaja, Teemu Heino, ottikin alun ensimmäiset pistemenetykset osin omaan piikkiinsä. Valittu aloituskuvio ei tällä kertaa toiminut odotetulla tavalla.

Tuikku tavoittele yläosumaa
Sunnuntaihin lähdettiin yhden taekwondourheilijan voimin. Tuikku matkusti Iiro Suorelan kiparoiman osasto Nurmijärven matkassa, koko pumpun mennessä samaa matkaa, mutta muun TU:n joukkueen palatessa Suomeen jo sununtai-iltapäivällä. Etukäteen oli jo viimekertaisen Puolan kokoemuksen perusteella sovittu Iiron myös koutsaavan Tuikkua, mutta päällekkäisten ottelujen myötä Teemu kuitenkin lopulta istui Tuikun penkillä, kun vastaan asettui sama valkovenäläinen, Vitaliya Lazuta, joka onnistui voittamaan Tuikun myös Puolassa. Kuten muillakin nuorillamme, myös Tuikulla oli näin vastassaan selkeästi itseään isompi ottelija. Tuikku taisteli hienosti, muttei kahdessa ensimmäisessä erässä onnistunut löytämään tapaa päästä riittävän lähelle. Moni tilanne oli kuin toisinto Plumin edeltävän päivän ottelusta. Kolmanteen erään Tuiku onnistui keventämään ykkösosumaansa, jotta pääsisi tekemään jatkotekniikaa hyvästä tasapainosta riittävän läheltä. Tämä poikikin yhden onnistuneen pää- ja yhden panssariosuman, sekä hyvän määrään vain huonolla tuurilla hyvittämättä jääneitä laadukkaita yrityksiä. Hyvän kolmannen erän jälkeen lopputulos kuitenkin Valkovenäjälle 13-5. Pienehkön sarjan johdosta Tuikun kaulaan tästä huolimatta pronssinen mitali.

Kokonaisuudessaan seuran suoritus oli koutsin silmiin tyydyttävä. Tilastoissa kaksi pronssia ja vain yksi otteluvoitto vaikuttaa alavireiseltä, mutta koska yksikään hävitty ottelu ei ollut kokonaisuudessaan huono. Jennan hävityssä ottelussa oli paljon hyviä elementtejä ja nuoriso-osaston tappiot tulivat kovan taistelun jälkeen selvästi kookkaampia vastustajia vastaan. Toki aineksia oli paljonkin parempaan, mutta minkään sortin katastrofi tämä ei missään nimessä ollut. Päät pystyyn ja treenien kautta kohti uusa kilpailuja!

Vielä loppuun tekee mieli mainitta hienosti toiminut seurayhteistyö Nurmijärven kanssa. Paitsi Tuikun matka- ja majoitusjärjestelyissä, oli yhdessä tekemisessä muutenkin paljon synergioita. Punnitukset, koutsaukset, liikkuminen ja ruokailujärjestelyt sujuivat paljon joustavammin yhdessä tehden kuin ”meidän seura kulkee omia reittejään” -meiningillä. Iso kiitos siis paitsi omalle retkueelle (kilpailjoiden lisäksi Katri Sarala ja Sami Kopisto), myös Nurmijärven pumpulle ja Iirolle.

Kategoriat
Etusivu slider Yleinen

Uusia dan-arvoja taekwondourheilijoille

Kokelaat ja kokeen pitäjä onnistuneen dan-kokeen jälkeen

Lauantaina 23.9.2017 pidettiin Taekwondourheilijoiden salilla vyökokeet neljälle ensimmäistä mustaa vyötään yrittävälle ja kahdelle dan-arvoaan korottavalle. Seremonioineen seitsentuntinen hikiurakka kruunattiin iltakahdeksalta, kun entiset punavöiset saivat tummimman vyön lanteilleen. Koko porukka läpäisi vyökokeen kirkkaasti, ja ajoittaisesta kovastakin väsymyksestä huolimatta usko omaan tekemiseen säilyi lopulta hämmästyttävän hyvin, vaikka vyökokeen pitäjät, Teemu Heino ja Juho Kostiainen, yrittivät parhaansa mukaan haastaa kokelaita ja toisinaan jopa hieman raottaa ovea epäuskolle.

Oli ilahduttavaa nähdä, miten kokelaiden käsitys tekniikasta, voimantuotosta ja kamppailusta sen eri muodoissaan on kehittynyt mustalle vyölle oikeuttavalle tasolle. Molemmissa kilpailumuodoissa, liikesarjoissa ja ottelussa tekeminen oli kokonaisuutenaan vahvaa. Näihin urheilumuotoihin erikoistuminen toki näkyi kokeissa molempiin suuntiin, mutta toisaalta olisi huolestuttavaa, jollei näkyisi. Kun suoritukset olivat kautta linjan hyviä sillä heikommallakin osa-alueella, voi kokeeseen olla tyytyväinen myös urheiluseuran näkökulmasta.

Christianin lennokas takakiertopotku nähtiin kokeen aikana kymmeniä kertoja

On aina juhlan paikka, kun seuraan saadaan lisää mustia vöitä. Nyt kuuden vuoden ikään ehtinyt seuramme on siinä tilanteessa, että meillä aloittaneita harrastajia alkaa enenevissä määrin kavuta mustan vyön arvolle ja mustan vyön kokelaiden määrä lieneekin tulevina vuosina kasvussa. Onnea uusille mustille vöille! Muistakaa, että tie on vasta alussa!

23.9.2017 vyöarvoaan onnistuneesti korottivat

  • Matti Sairanen, 3. dan
  • Christian Kamphuis, 2. dan
  • Severi Sarala, 1. dan
  • Enni Jaakkola, 1. dan
  • Sami Leskinen, 1. dan
  • Aleksi Väyrynen, 1. dan

 

Kategoriat
Etusivu Yleinen

Huippuyllärileiri sunnuntaina 2.4.2017

Moninkertainen A-class / G-turnausvoittaja, kuubalaissyntyinen saksalainen, Alberto Celestrin saapuu Suomeen ja TU11:n vieraaksi. Hyödyntääksemme Alberton nopealla aikataululla tulleen visiitin, järjestämme Nurmijärven kisojen jälkeisenä sunnuntaipäivänä otteluleirin TU11:n Konalan salilla. Luvassa on pari kovatasoista treeniä kullekin treeniryhmälle.

Alberto Celestrin

Alustava aikataulu:

10:00 – 11:20 Lapset + Kadetit (7-14-v)
11:30 – 13:00 Junnut + Aikuiset (+15-v.)
13:40 – 15:00 Lapset + Kadetit (7-14-v.)
15:10 – 16:30 Junnut + Aikuiset (+15-v.)

Ryhmäjakoa voidaan muokata, mikäli enakkoilmoittautuneiden perusteella ryhmät ovat oleellisen eri kokoiset. Muutoksista tiedotetaan tällä sivulla, FB:ssa ja sähköpostilla ilmoittautuneille heti, jos muutostarve yllättää.

Ennakkoilmoittautuminen ei ole välttämätöntä, mutta mikäli tulijoita on runsaammin kuin saliin mahtuu, on ilmoittautuneilla luonnollisesti etusija, Ennakkoilmoittautumiset sähköpostilla: info@taekwondourheilijat.fi.

Leiripäivän hinta 30 €, paikan päällä käteisellä. Hinta sisältää salimajoituksen la-su, jos joku kauempaa tuleva haluaa jäädä suoraan Nurtsin kisoista.

 

Tämän kaverin taituruuden mainostusta ei oikein pysty överiksi laittamaan, kannattaa tulla paikanpäälle toteamaan itse!

http://www.taekwondodata.com/alberto-celestrin.aaxg.html

 

TERVETULOA LÄHELTÄ JA KAUKAA!

 

 

 

Kategoriat
Etusivu slider Yleinen

Mustan vyön Jannet

Tuoreet mustat vyöt ja kokeen pitäjä vyökokeen jälkeen

Uusia taekwondo-daneja Konalaan

20.12.2016 Taekwondourheilijoiden salilla pidetyissä 1. dan -kokeissa vyönsä puolesta onnistuneesti taistelivat Jannet Wargelin ja Rita. Reilu nelituntinen koe alkoi Essi Labartin liikesarjatreenien yhteydessä lämmittelyllä ja potkutekniikalla, josta koe jatkui yksityislooshissa perustekniikalla ja liikesarjoilla. Perustekniikat käytiin melko kattavasti läpi yksitellen, jonka jälkeen tehtiin tekniikkaa muodossa liikkuen. Perustekniikkaa seurasi liikesarjaosuus. Kokelaat saivat tämän jälkeen näyttää ohjaustaitojaan aikuisharrastajien treenien alkulämmittelyt vetämällä, jonka jälkeen siirryttiin vauhdikkaaseen askelottelu- ja itsepuolustusosioon. Pienen fyysisen huilin aikana suoritettiin kokeen kirjallinen osuus.

Kolme tuntia kokeen alusta päästiin mittaamaan henkistä ja fyysistä kanttia ottelutekniikkaosuuteen, jonka alkulämmöt hoituivat taas vyökokelaiden toimesta. Petteri Kauppinen oli tullut paikalle varta vasten pitämään huolen siitä, ettei kokelaiden otteluosuus olisi aivan piikittömillä ruusuilla tanssimista. Otteluosuudessa käytiin läpi niin old school kuin new age -tekniikkaakin ja lopuksi tietysti sparrattiin – vyökokelaat myös kaksi yhtä vastaan moodissa. Neljän tunnin jälkeen päästiin vielä taistelemaan väsymystä ja kramppeja vastaan hyppypotkuosuuteen, ja kokeen päätteeksi tehtiin vielä ”murskaukset”, jotka tällä kertaa olivat materiaalin puutteen vuoksi soveltavia, mutta osaamista ja voimantuottoa riittävällä tasolla mittaavia.

Salin jo muutoin hiljennyttyä yön viettoon hierottiin kramppeja, annettiin kokeen palaute, pidettiin kaunis mutta miehekkään karu vyönmyöntöseremonia, sekä otettiin itselaukaisimella oheinen potretti. Kokeen pitäjä onnittelee uusia mustia vöitä, Jan-Eric Wargelinia ja Janne Ritaa, mahtavalla tsempillä läpi vedetystä dan-kokeesta. Osaamisen taso ylitti mustan vyön kriteerit kirkkaasti, vaikka muutamaan osa-alueeseen jäi vielä reilusti parannettavaakin. Toimenpiteet ”heikkouksien” korjaamiseksi käytiin alustavasti läpi ja seuraavassa kokeessa herroilta on lupa odottaa vielä entistä eheämpää kokonaisuutta ja jämäkämpää tekemistä.

Kokeen arvioi ja jutun kirjoitti:
Teemu Heino

Kategoriat
Etusivu Uutiskirje

Kalajärvelle uusia keltaisia vöitä

Kalajärven vyökokelaat ja vyökoeen ulkopuolella mukana olleet Veeti ja Onni ryhmäkuvassa

Kalajärven synsyn 2015 vyökoe pidettiin osana Hannu Vikströmin ja Tanja Raivion dan-kokeita. Hannu ja Tanja suoriutuivat tehtävästä hienosti, samoin kuin Kalajärven nuoret taekwondourheilijan alut. Seuraavat vyöarvot suoritettiin onnistuneesti:

ANTOSHULSKAYA ANNA, 7. KUP
VALKAMA ANNI, 8. KUP
SEPPÄNEN SANNI, 8. KUP
KOTALA MILLA, 8. KUP
SUNDHOLM MILJA, 8. KUP
RUSILA JESSICA, 8. KUP

Kategoriat
Etusivu slider Yleinen

Taekwondourheilijoille uusia opettaja-arvoja

TU11:lle lisää opettajia

3.12.2015 koroteltiin mustan vyön arvoja TU11:n salilla. Pauli Raivio ja Hannu Vikström suorittivan 4. daninsa ja ovat nyt TU11:n tuoreimmat opettaja-arvoiset mustat vyöt. Samassa kokeessa Tanja Raivio korotti vyöarvonsa 2. daniin. Koe alkoi perustekniikkaosuudella, jonka jälkeen Hannu ja Tanja pitivät Kalajärven ryhmälle keltaisen vyön kokeen osana omaa vyökoesuoritustaan. Kalajärveltä palattiin Konalan salille vyökokeen kamppailuosuuteen, jossa ei hikeä ja kontaktia säästelty.

Vyökokeen pitäjä Teemu Heino oli erittäin tyytyväinen kokelaiden suorituksiin ja kovaan tsemppiin kokeissa. Suuret kiitokset myös kokeen kamppailuosuudessa avustaneille Petteri Kauppiselle, josta kuulemme lisää hyvinkin piakkoin, sekä Emilia Lahdelle ja Jan-Erik Wargelinille.

Kategoriat
Yleinen

Essille 3 dan musta vyö

Vöitään korottaneita mustia vöitä ja kokeen vetäjät

Heinäkuun viimeisenä päivänä 2015 pidettiin TU11:n salilla mustan vyön koe, jossa vyöarvoaan Taekwondourheilijoista korotti Essi Labart. Essi suoriutui kokeestaan hienosti, ja loisti luonnollisesti erityisesti liikesarjaosuudessa. Kokeen jälkeen Essin vyöarvo on 3 dan.

Kokeeseen osallistui myös kolmen hengen tamperelaisryhmä Teemun opetuslinjaan kuuluvasta Doboksport-seurasta. Doboksportista kolmannen daninsa suorittivat pitkäaikainen maajoukkueottelija Saina Savage ja ottelutuomarina aktiivisesti toimiva Anna-Kaisa Lindfors. 2. danin vyön suoritti Veikko Skurnik.

Vyökokeen pitivät Taekwondourheilijoiden ohjaajat Teemu Heino (5 dan) ja Juho Ranta (3 dan).

Kategoriat
Yleinen

Matille ja Lasselle mustat vyöt

Perjantaina 26.6.2015 pidetyissä vyökokeissa Matti Puromäki ja Lasse Laaksonen suorittivat hyväksyttävästi palautteineen kuusi tuntiseksi venyneen mustan vyön kokeen. Dan-kokeen pitivät Teemu Heino ja Juho Ranta. Taekwondourheilijat onnittelee uusia mustia vöitä!

Mustan vyön kokeen yhteydessä graduoitiin myös kahdeksan kup-arvoa henkilöille, jotka eivät päässeet osallistumaan kevään aiempiin kokeisiin. Onnittelut onnistuneista suorituksista myös heille!

Kategoriat
Yleinen

Arpa suosi avoimien ovien kävijöitä

Petteri ohjaa avoimien ovien esittelyharjoituksia

Taekwondourheilijoiden avoimien ovien päivässä vieraili hyvä joukko uudesta harrastuksesta kiinnostuneita. Ohjelmaan kuului lajiesittelyjä ja -kokeiluja, pullakahvittelua ja kaikenlaista lajiin liittyvää ja liittymätöntä jutustelua. Tapahtumassa järjestetyssä ilmaisien harjoituskuukausien arvonnassa arpa suosi seuraavia henkilöitä, jotka siis kukin voittivat yhden ilmaisen harjoituskuukauden Taekwondourheilijoiden salilla.

  • Kasper Entchev
  • Katja Hytti
  • Mateusz Szura
  • Krystian Szura